Haaste kirjoittaa blogistani

Sain haasteen Laamanaaman maailma -blogissa kirjoittaa omasta blogistani, joten tämän postauksen tarkoituksena on avata hieman blogini taustoja sekä omaa historiaani jalkapallon parissa. Otin haasteen luonnollisesti vastaan ja pienen pohdinnan jälkeen tajusin, että tämähän on todella hyvä tapa hieman kertailla muistoja sekä syventyä omassa päässä miksi blogia kirjoitan. Ajattelin myös avata hieman tarkemmin omaa historiaani urheilun ja erityisesti futiksen parissa. Lisäilin artikkeliin kuvia kokemuksistani jalkapallon parissa.

Jalkapallo on ollut minulle todella suuri osa elämääni 5-vuotiaasta lähtien jolloin aloitin sen pelaamisen joukkueessa. Käsipallo, jääkiekko, jääpallo sekä rullakiekko kuuluivat myös pitkään totaallisen urheiluhullun nuoruuteen. Totta kai omien harrastuksien lisäksi olen penkkiurheillut pienestä pitäen todella ahkerasti ja futiksen lisäksi jääkiekkoa tuli seurattua paljon. Noin 13-vuotiaana oma futisura loppui polven rasitusvamman johdosta, mutta intohimo lajia kohtaan jatkoi kasvamistaan katsomoiden puolella.

Ensimmäisen otteluni ulkomailla näin A Le Coq Arenalla vuonna 2005.

Ensimmäisen otteluni ulkomailla näin A Le Coq Arenalla vuonna 2004.

Oma suhteeni jalkapalloon sai suurimman muutoksen vuonna 2010 jolloin tein äitini kanssa reissun Lontooseen, joka sisälti neljään päivään kolme ottelua ja tämän jälkeen voin sanoa olleeni melko myyty. Totta kai itse laji oli kiinnostanut poikkeuksellisen paljon aina, mutta tämä reissu oli juuri se tekijä joka vei intohimoni aivan uudelle tasolle. Tämän jälkeen ulkomaanmatkani ovat sisältäneet poikkeuksetta ainakin sen yhden jalkapallo-ottelun ja voin suoraan myöntää, että en oikeastaan matkusta ellen pääse edes yhtä ottelua katsomaan. Voin siis hyvällä omallatunnolla sanoa futismatkailun olevan yksi suurimmista intohimoistani.

Maisemat stadionilta ovat Rheinparkin suurin vahvuus.

FC Vaduzin kotikentän tarjoamat maisemat ovat huikeat.

Vuonna 2014 muutin Budapestiin asumaan puoleksi vuodeksi jolloin myös aloitin blogini pitämisen. Tuona aikana seurasin intensiivisesti paikallista jalkapalloa nähden noin 3,5 kuukauteen hiemaan vajaat 60 jalkapallo-ottelua. Blogini pitäminen ei kuitenkaan tuolloin ollut aktiivisimmillaan ja postauksia tuli kirjotettua vähemmän kuin vuonna 2015, jonka aikana kaikenlaiset blogini tilastoennätykset pamahtelivat rikki.

Unkarin Cupin finaali oli huikea kokemus.

Unkarin Cupin finaali oli huikea kokemus.

Mitään sen suurempaa kaavaa minulla ei ole postauksieni suhteen vaan kirjoitan fiilis pohjalta tuoden esille seurojen historiaa sekä taustoja. Kannattajakulttuuri on aina ollut todella lähellä sydäntäni, joten siitä pyrin kirjoittamaan mahdollisimman laajasti ja valoittamaan hieman taustoja eri seurojen kannattajatoiminnasta. Unkarin jälkeen olen asustellut Saksassa ja Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa, josta palasin Suomeen viime syksynä. Sen suurempia suunnitelmia minulla ei ole blogini suhteen, joten hommaa jatketaan todennäköisesti samalla mallilla. Pyrin totta kai huomioimaan Suomen sarjat postauksissani, mutta olen huomannut, että suurimmat ”kiksit” saan kirjoittamalla ulkomailla nähdyistä otteluista.

2014 näin Belgradin derbyn. Kokemus jota en unohda.

Vuonna 2014 näin Belgradin derbyn. Kokemus, jota en unohda.

 

Mainokset

Bohemians 1905 – Futiskulttuuria parhaimmillaan

Prahan reissun ennakkoon odotetuin ottelu pelattiin launtaina 31.10., kun Bohemians 1905 sai vieraakseen Vysocina Jihlavan Tshekin pääsarjan ottelussa. Vrsovicen kaupunginosasta kotoisin oleva Bohemians tunnetaan vahvasta identiteetistään sekä Antonin Panenkasta, joka muistetaan parhaiten vuoden 1976 EM-kisojen finaalissa tehdystä rankkarimaalista. Bohemiansia lähes koko uransa edustanut Panenka toimii tänä päivänä seuran presidenttinä.

Bohemians pelasi ensimmäiset vuotensa nimellä AFK Vrsovice, joka vaihtui nykyiseen muotoonsa vuonna 1927. Bohemiansin lempinimi johtaa juurensa myös noilta vuosilta. Seuralle lahjoitettiin Australiasta kaksi kengurua ja tämän myötä Bohemiansia alettiin kutsua kenguruiksi. Eläimet kuitenkin annettiin Prahan eläintarhalle, mutta lempinimi jäi elämään. Bohemiansia ei voi varsinaisesti luonnehtia kovin menestyneeksi seuraksi ja varsinkin viime vuodet ovat olleet melkoista pomppimista pääsarjan ja kakkosliigan välillä. Vihreävalkoisten kovimmat saavutukset ovat vuosikymmenten takaa Tshekkoslovakian ajoilta, joilloin seura voitti kertaalleen maan cup-kilpailun sekä pääsarjan. Bohemiansille ja sen kannattajille suurin vihollinen lienee Slavia Praha. Seurojen kotistadionit erottaa vain reilu kilometri ja näin ollen seurojen välistä kohtaamista kutsutaan Vrsovicen derbyksi.

Bohemiansin historiasta löytyy pala jotain todella hienoa ja kaunista. Vuonna 2005 seura ajautui todella pahoihin taloudellisiin ongelmiin kesken kevätkierroksen ja tämän johdosta Bohemians suljettiin kesken kauden toiseksi korkeimmalta sarjatasolta ja kaikkien sen pelaamien otteluiden tulokset mitätöitiin. Seuran hätähuutoon vastasivat sen kannattajat, jotka aloittivat keräämään rahaa seuran velkojen maksamiseen. Projektissa onnistuttiin ja kannattajien voimin kerätyt rahat pelastivat Bohemiansin. Kaudella 2005-06 Bohemians sijoittui kolmannella sarjatasolla nousuun oikeuttavalle sijalle ja näin matka kohti pääsarjaa oli alkanut uudestaan.

Bohemiansin kannattajat tunnetaan vahvasta äärivasemmistolaisuudestaan ja sen ultrilla on ilmeisesti ystävyyssuhde St. Paulin kanssa. Vasemmistomielisten yhteinen suosikki St. Pauli oli edustettuna matkalla Bohemiansin kotistadionille sen lippuja ja huiveja kantavien ihmisten johdosta. Erilaiset alakulttuurit ovat vahvasti edustettuna Bohemiansin ympärillä ja sen vierasottelut keräävät katsomoihin paljon paikallisia ”vasureita”.

Dolicek-stadionin pääportti.

Stadionin pääportti

Bohemians pelaa kotiottelunsa Dolicek-stadionilla, joka vetää 5000 katsojaa. Stadion on toiminut vihreävalkoisten kotina vuodesta 1932, jolloin se kohtasi rakkaan vihollisensa Slavia Prahan stadionin vihkiäisottelussa. Edellisen kerran vuonna 2007 remontoitu Dolicek on säilyttänyt ulkomuodossaan sopivanlaisen rähjäisyyden ja kaikin puolin stadioniin on helppo ihastua. Viktoria Zizkovin stadionin tapaan toisen sivukatsomon takana olevat kerrostalot tuovat Dolicekille hieman poikkeuksellisen näkymän.

Illan ottelussa kohdanneet Boheminas ja Jihlava ovat molemmat majailleet alkukauden sarjan häntäpäässä, joten jaossa oli tärkeitä pisteitä. Pääsarjassa pelaavista neljästä prahalaisesta seurasta Bohemiansia veikkailtiin ennen kauden alkua kauimmaksi sarjan kärjestä, joten vihreävalkoisten kausi on ainakin tähän saakka mennyt odotusten mukaisesti. Tshekin liiga tosin kuuluu niihin sarjoihin, jotka pitävät noin kolmen kuukauden talvitauon jonka aikana voimasuhteet saattavat vaihtua merkittävästi mm. pelaajahankintojen takia.

Ennen ottelun alkua pidettiin minuutin hiljainen hetki. Kyselin syytä tähän muutamalta paikalliselta, ja jos oikein ymmärsin niin ilmeisesti Bohemiansin huoltaja oli menehtynyt viikko ennen ottelua. Hiljaisen hetken jälkeen Bohemiansin ultrat tifoilivat komeasti, mutta jos oikein tulkitsin niin tifolla ei ollut tekemistä tämän menehtyneen huoltajan kanssa.

Tifoa pidettiin esillä vielä ottelun alettua.

Tifoa pidettiin esillä vielä ottelun alettua.

Bohemiansin 2-1 voittoon päättynyt ottelu tarjosi hyvää viihdettä hieman reilulle 4000 paikan päälle saapuneelle katsojalle. Ottelun tuomaritoiminta oli ehkä kyseenalaisinta, mitä olen moneen vuoteen nähnyt, sillä päätuomari ajoi mm. kaksi vierasjoukkue Jihlavan pelaajaa ulos kentältä heppoisin perustein. Myös ottelun lopussa Bohemiansille tuomittu rangaispotku kuumensi melkoisesti tunteita vieraiden leirissä. Väkisinkin juolahti mieleen ajatus jalkapallon syövästä eli ottelumanipulaatiosta. Ottelu oli kuitenkin todella viihdyttävä draamoineen ja itse tapahtuma oli huomattavasti mieleenpainuvampi kuin pari päivää aiemmin nähty Dukla Praha- FC Fastav Zlin. Vieraskannattajia Dolicekille oli saapunut noin 20.

Bohemiansissa itseäni viehättää seuran erilaisuus sekä sen lähihistoria, joten tämä kulttiseura kannattaa käydä bongaamassa mikäli on futisreissua Prahaan suunnitellut. Ottelun tunnelma oli hyvä ja pääkatsomon väki yhtyi ajoittain mallikkaasti päädyn huutoihin. Tämä voisi olla seuraava askel kotimaisissa ottelutapahtumissa. Itse vaihtelin paikkaa läpi ottelun päädyn ja pääkatsomon välillä. Myönnän ihan suoraan, että oma tietämykseni paikallista futista kohtaan rajoittui alle kymmenen seuran nimen tietämiseen, joten reissu Prahaan toimi myös hyvänä opetusmatkana. Tshekissä näin myös vuoden 2015 viimeiset otteluni, joita kertyi yhteensä 50 kappaletta. Raju pudotus viime vuoteen (96), mutta maita joissa näin futista, sain kasaan mukavat kymmenen.

Aurinkoinen aamu Zizkovissa

Muutama vuosi sitten keskustelin Budapestissa erään paikallisen jalkastadionin lehtereillä Stadionbongari-blogin kirjoittajan kanssa missä kaikkialla olemme nähneet jalkapalloa ja mitkä näistä stadioneista sekä seuroista ovat jääneet parhaiten mieleen. Kyseinen futisystäväni kehui kovasti omaa kokemustaan prahalaisen FK Viktoria Zizkovin ottelussa, joten tästä innostuneena Prahan reissun ajankohta ajoitettiin yhteen Viktorian kotiottelun kanssa.

Zizkovin kaupunginosa liitettiin osaksi Prahaa vuonna 1922 19 vuotta itse jalkapalloseuran perustamisen jälkeen. Viktoria on voittanut historiansa aikana kerran Tshekkoslovakian mestaruuden sekä kahdesti Tshekin Cupin. Voitoista viimeisin on vuodelta 2001. Euroopan kentillä Viktorian suurimmaksi saavutukseksi voidaan laskea Glasgow Rangersin pudottaminen UEFA Cupin ensimmäisellä kierroksella vuonna 2002. Viktorian viime vuodet eivät ole olleet varsinaista juhlaa, sillä pitkään pääsarjan vakiokalustukseen kuulunut seura putosi kauden 2011-12 päätteeksi Tshekin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, josta matka jatkui viime kauden jälkeen Tshekin kolmannelle sarjatasolle talousongelmien johdosta.

Aivan Prahan keskustan lähettyvillä sijaitseva Zizkov tunnetaan perinteiltään työläisten kaupunginosana. Vielä ennen toista maailmansotaa Zizkovissa toimi yli 20 jalkapalloseuraa, joista tosin tänä päivänä elossa on Viktorian lisäksi vain AFK Union Zizkov. Kaikin puolin tähän vahvan identiteetin omaavaan kaupunginosaan on helppo tykästyä jo pelkästään jalkapallon kautta. Pienen kukkulan päällä aivan paikallisten kerrostalon vieressä sijaitseva FK Viktoria Stadion menee heittämällä tyylikkäimpien stadioneiden joukkoon, jossa olen jalkapalloa nähnyt.

Viktorian kotiottelut pelataan todella usein sunnuntaisin paikallista aikaa kello 10.15. Tarkkaa syytä tähän en tiedä, mutta ilmeisesti tämä tapa oli käytössä myös seuran pelatessa Tshekin pääsarjaa. Tänä päivänä Zizkoviin tuskin hirveästi vieraskannattajia saapuu, mutta tosiaan vielä muutama vuosi sitten Viktoria-away tiesi pääsarjaseuran kannattajille todella aikaista herätystä sunnuntaiaamuisin. Tähän näkemääni otteluun Viktoria Zizkov sai vieraakseen isäntien tavoin sarjan keskikastissa majailevan Sokol Zapyn. Kuten jo aiemmin mainitsin niin Viktorian hieman ränsistyneeseen kotipyhättöön on helppo tykästyä. Varsinkin lähialueen kerrostalojen kylkeen rakennetussa sivukatsomossa on sitä jotain todella tyylikästä.

Kenttä vaikutti olevan hyvässä kunnossa.

Kenttä vaikutti olevan hyvässä kunnossa.

Asetuin seuraamaan ottelua sisäänkäynnin viereiseen päätykatsomoon kotijoukkueen noin 30 henkisen kannattajaporukan viereen. Suurin osa katsojista seurasi ottelua pääkatsomosta, jonne oli arvilta kerääntynyt noin 200 henkeä. Ottelun ensimmäinen puoliaika mentiin pitkälti Viktorian pitäessä palloa, mutta sen viimeistely ontui pahemman kerran, joten tauolle lähdettiin lukemissa 0-0. Puoliaika viihdykkeeksi kävin hakemassa makkaralla varustetun leivän, joka vaikuttaa olevan kova hittituote tshekkiläisillä stadioneilla.

Kotijoukkue aloitti toisen jakson väkevästi iskemällä heti ensimmäisten minuuttien aikana ottelun avausmaalin, mutta vain muutamaa minuuttia myöhemmin vierailijat tasoittivat ottelun hieman onnekkaasti vapaapotkun jälkitilanteesta. Läpi ottelun täysin jyrän alla olleen vierasjoukkueen tasoituksen aiheuttaman vitutuksen pystyi aistimaan Viktoria-kannattajien keskuudessa, sillä taululla olisi voinut helposti komeilla vaikka 4-0 tasalukemien sijaan. Viktorian kannattajien iloksi kotijoukkue siirtyi uudelleen johtoon noin 80 minuutin pelin jälkeen ja ottelun loppulukemiksi kirjattiin 3-1 lisäajalla syntyneen maalin johdosta.

Jokainen jalkapalloa seuraava varmasti ymmärtää, että eri sarjojen vertaileminen muutamien otteluiden perusteella on todella vaikea, mutta tämän sekä aiemmin nähdyn Meteor Prahan ottelun perusteella näyttäisi siltä, että Tshekin kolmanneksi ja neljänneksi ylimmän sarjatason välillä on melko suuri tasoero. Sen enempää en kuitenkaan lähde tätä analysoimaan, sillä kuten totesin eri sarjoja on todella vaikeata verrata muutamien otteluiden perusteella. Viktorian kannattajaryhmä piti päädyssä hyvin mekkalaa läpi ottelun ja muutaman kerran stadionin vieressä olevien kerrostalojen pihoilla kajahteli Viktoria-huudot muiden katsojien yhtyessä Zizkovin ylpeyden tukemiseen. Ottelun jälkeen on helppo yhtyä ystäväni mielipiteeseen Viktoria Zizkovista ja suositella seuran ottelua Prahaan matkaaville jalkapallon ystäville. Aurinkoisen sunnuntaiaamun kruunasi Viktoria-kannattajien soihdutus päätösvihellyksen jälkeen.

 

Aamupäivä sympaattisen FK Meteor Prahan ottelussa

Syksyn futisreissun kohteeksi valikoitui Praha, jonka suuri joukkuemäärä tarjoaa oivan mahdollisuuden ”tykittää” vaikka useampi ottelu viikonlopun aikana. Oma reissuni muodostui neljän ottelun ympärille ja aloitan viikonlopun purkamisen blogissa kirjoituksella Tsekin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan FK Meteor Prahan ottelusta.

Tshekin vanhimpiin seuroihin lukeutuva Meteor on kotoisin Libenin kaupunginosasta, joka sijaitsee Prahan keskustan lähettyvillä pohjoisessa. Kotiottelunsa Meteor pelaa Liben Arenalla, jonka kapasiteetiksi seura ilmoittaa sivuillaan 3500 katsojaa. Pitkän mutta menestyksettömän historiansa aikana vuonna 1897 perustettu Meteor on yltänyt kerran korkeimmalle sarjatasolle. Tämä tapahtui vuonna 1925 ja tuolloin kyseessä oli Tshekkoslovakian pääsarja.

Meteor sai vieraaksen kello 10.15 paikallista aikaa alkaneessa ottelussa Chomutovin. Keski-Euroopplaisten maiden alasarjoissa nämä aikaiset aloitusajat tuntuvat olevan varsinkin pääkaupungeissa todella yleisiä. Ottaisin mieluusti tämän tavan Suomeen, sillä tämä helpottaisi huomattavasti ”tuplapäivien” muodostamista kotimaan kentillä. Toki haaveilun puolelle menee jo pelkästään lukuisten arkikierrosten johdosta. Meteorin pieni ja sympaattinen Liben Arena oli tehnyt jo ennen reissua vaikutuksen netissä nähtyjen kuvien perusteella eikä paikan päällä nähty todellisuus tuottanut negatiivisia ajatuksia stadionin suhteen. Oikeastaan kyseessä on todella viihtyisä paikka, jonka vanha puinen pääkatsomo miellyttää varmasti jokaisen futisfanin silmää. Ihastuksen johdosta oli siis lähdettävä etsimään matkamuistoja stadion myyntikojulta, jossa edessä oli kuitenkin pettymys myyjän todetessa, että vain seuran nettikaupasta on mahdollista ostaa fanikamoja. Ilmeisesti Meteorin vihreävalkoisiin väreihin pukeutuneen myyjän halu auttaa oli kova, sillä vain hetken päästä tästä joku vanhempi herrasmies tuli nykimään hihasta, että stadionille toimitetaan puoliajaksi kaksi kaulahuivia suomalaisia turisteja varten. Alasarjafutis ja sen kauneus näyttivät jälleen kasvonsa.

Lohkonsa toisella sijalla majaileva Meteor lähti otteluun selvänä suosikkina, sillä Chomutovin alkukausi on ollut vaikea ja joukkue on keikkunut sarjan häntäpäässä läpi kauden. Chomutov oli saanut tuekseen otteluun noin 15 henkilön porukan joiden kotijoukkueen värien mukainen vaatetus aiheutti alkuun hieman ihmetystä. Porukan banderelloja tutkaillessa kävi kuitenkin selväksi, että kyseessä oli ryhmä chomutovlaisia Bohemians-kannattajia, jotka olivat yhdistäneet Prahan reissuunsa oman kotikaupunkinsa joukkueen ottelun ennen illan Bohemians-Jihlava ottelua. Muutamia ”chänttejä” lukuunottamatta porukan meno pysyi aika vaisuna ja fokus vaikutti olevan kännin virittelemisessä illan kliimaksia varten.

Chomutov-kannattajat päädyssä hieman ennen ottelun alkua.

Meteorin 2-0 voittoon päättyneen ottelun taso ei juurikaan päätä huimannut, vaikka toki plussaa on annettava molempien joukkueiden yrityksestä pelata roiskinnan sijaan. Lohkon sarjataulukosta näkyvän eron joukkueiden välillä pystyi selkeästi havaitsemaan ottelusta ja paremmalla viimeistelyllä tulostaululla olisi välkkynyt huomattavasti rumemmat lukemat. Varsinkin ottelun lopussa isänille avautui muutama todella hyvä mahdollisuus maalintekoon, mutta viimeistely ontui pahemman kerran. Ottelun yleisömäärää en saanut kaivettua käsiini, mutta veikkaan paikalle saapuneen noin 100 katsojaa. Tapahtumasta jäi muistoksi todella mukavat fiilikset ja voin vilpittömästi suositella Meteorin ja Liben Arenan tarjoamaa vihtyisää alasarjameininkiä osaksi Prahan reissua. Mainittakoon vielä loppuun, että Meteorin kotipyhättö oli minulle 100. stadion, jolla olen nähnyt jalkapalloa.

Syysilta, Bollis ja Kiffen-Viikingit

Kakkosen itälohkossa pelaava FC Kiffen sai vieraakseen lohkon toiseksi viimeisellä kierroksella sarjapaikan varmistaneen FC Viikingit. Ottelu oli isännille todella tärkeä, sillä täksi kaudeksi Kakkoseen noussut joukkue taistelee Lahti Akatemian sekä Jipon kanssa sarjassa säilymisestä. Lohkon toisella sijalla majaileva Kultsu oli tehnyt Kiffenille suuren palveluksen kaatamalla juuri Jipon aiemmin päivällä pelatussa ottelussa, joten viime aikoina mukavasti pisteitä keränneellä Kiffenillä oli mahdollisuus nousta voitolla pois putoajanpaikalta. MyPan kaatumisesta johdosta itälohkosta putoaa vain kaksi joukkuetta, joista toiseksi on jo varmistunut surkeasti läpi kauden pelannut FC Myllypuro.

Bolliksella kotiottelunsa pelaava FC Kiffen on majaillut viime vuosikymmenet pääsarjaa alemmilla sarjatasoilla. Seuralla on kuitenkin merkittävä historia helsinkiläisessä urheilussa, sillä se on saavuttanut Suomen mestaruuksia jalkapallon lisäksi jääkiekossa ja käsipallossa sekä viisi SM-hopeaa jääpallossa.

Ottelu valmiina alkamaan.

Ottelu valmiina alkamaan.

FC Viikingit on ollut Kiffenille kauden aikana mieluisa vastustaja, sillä kahdesta edellistä kohtaamista Kiffen oli voittanut molemmat. Viileässä syyssäässä pelattu ottelu oli alkaa isäntien kannalta katastrofaalisesti, sillä Viikingeile tuomittiin reilun minuutin pelin jälkeen hieman kyseenalaisesti epäsuora vapaapotku rangaistusalueen sisältä. Joel Paatelaisen laukaus pysähtyi kuitenkin muuriin ja Kiffen selvisi tilanteesta säikähdyksellä. Tämän jälkeen ote siirtyi pikku hiljaa Kiffenille ja 12. minuutin pelin jälkeen Cheikh Toure puski lukemiksi 1-0 Samu Pirisen keskityksestä. Etukulmaan suuntaunut pusku näytti menevän hieman helposti Viikingit-maalilla vartioineen Kristian Viitasen ohi. Toure oli lisätä Kiffenin johtoa vain muutamaa minuuttia myöhemmin, mutta yritykset tyssäsivät joko huonoon viimeistelyyn tai vieraiden puolustukseen. Toure sekä keskikentän oikealla laidalla pelannut sähäkkä Tatu Penttinen tuottivat jatkuvasti ongelmia Viikinkien puolustukselle ja jo pelkästään Tourelle avautui useita maalintekopaikkoja ensimmäisen puoliajan aikana. Puoliajan lopussa myös Viikingeille alkoi avautua tilanteita. Lähimmäksi maalitekoa pääsi pitkään Suomen kentillä pelannut Mohamed Fofana, jonka laukaus noin 20 metristä leijaili vain muutaman sentin Kiffen-maali ylitse. Touren puskumaali jäi ensimmäisen jakson ainoaksi osumaksi, joten tauolle lähdettiin lukemissa 1-0.

Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 130 katsojaa.

Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 130 katsojaa.

Vierasjoukkue Viikingit aloitti toisen puoliajan terävästi ja 52. minuutilla annetusta kulmapotkusta Nemanja Biga puski vuosaarilaisille tasoituksen. Maalin jälkeen ote siirtyi selkeästi vieraille ja hieman väsyneeltä vaikuttanut Kiffen-puolustus oli muutamaan kertaan ongelmissa selkeästi paremmalla jalalla liikkeellä olleen vierasjoukkueen hyökkäyksen kanssa. Ottelun 72. minuutilla Kiffen siirtyi kuitenkin uudestaan johtoon. Kalle Kärki sai pallon noin 25 metrissä ja miehen upea kaukolaukaus painui verkon perukoille ohi Kristian Viitasen. Maali tuli kieltämättä aika puskista, sillä sitä edeltäneet minuutit menivät lähes täysin vieraiden vyöryttäessä hyökkäyksiä Kiffenin maalille.

Viimeiset 20 minuuttia Kiffen keskittyi lähinnä oman maalin varjeluun ja selkeästi vieraiden hyökkäystä fyysisempi Kiffen-puolustus hoiteli ex-HIFK Eetu Koposen johdolla Viikinkien pitkät pallot kauaksi omasta maalista. Toisen jakson alussa hyvän ottelun pelanneen Penttisen tilalle tulleelle Niko Saukkoselle avautui muutama mahdollisuus johdon lisäämiseen, mutta tilanteet kaatuivat huonon viimeistelyyn. Kolmen minuutin lisäajan jälkeen ottelun erotuomari Tommi Grönman puhalsi pilliinsä ja pisteet jäivät Bollikselle.

Kiffen onnistui siis rutistamaan ottelusta todella tärkeän voiton, joka saattaa pitää helsinkiläiset sarjassa, vaikka se häviäisikin viimeisellä kierroksella FC Futuralle. Kakkosen itälohkon sarjataulukon häntäpää on tällä hetkellä todella tasainen eikä putoamistaistelussa olevien Lahti Akatemian ja Jipon kohtaaminen viimeisellä kierroksella ainakaan vähennä draamaa kauden huipennuksesta.

Mainitaan vielä erikseen, että saksan kielessä kiffen on kannabiksen polttamiseen viittaava verbi. Tällä tiedolla saksalainen kaverini valistia minua noin vuosi sitten ja ilmeisesti juuri tämän johdosta Kiffen on ainakin Kakkosen seuroista ylivoimaisesti tunnetuin Saksassa.

Suomen Cupin finaali Tehtaan kentällä

Miesten Suomen Cupin voittaja ratkottiin lauantaina Valkeakosken Tehtaan kentällä, missä finaaliin tiensä raivanneet Turun Inter ja IFK Mariehamn ottivat mittaa toisistaan. Tänä vuonna 60. kertaa pelattu kilpailu on saanut viime vuosien aikana paljon arvostelua niskaansa monesta syystä. En lähde ottamaan sen suuremmin kantaa milloin ja miten kilpailua tulisi pelata, mutta täksi kaudeksi tehty uudistus koskien finaalikaupungin ”kierrättämistä” on mielestäni loistava uudistus. Useana edellisenä vuotena finaali pelattiin Töölön jalkapallostadionilla, mutta Palloliiton tekemän muutoksen johdosta finaalipaikkakunta vaihtelee vuosittain. Hyvä uudistus, joka totta kai tuo finaalikunnan seuralle erityisen kipinän päästä taistelemaan Cupin voitosta kotistadionillaan. Oma ehdotukseni ensi kauden fiinalipaikaksi on Seinäjoelle nouseva uusi jalkapallostadion. Cupista puheenollen keskustelu kääntyy usein myös sen arvostukseen. On toki selvää, että esimerkiksi puolivälierien yleisömäärät jäävät selkeästi tavallisen Veikkausliigaottelun vastaavista luvuista, mutta toisaalta viime vuosina Cupin finaaleihin sankoin joukoin saapuneet pelaavien seurojen kannattajat antavat hieman positiivisempaa kuvaan sen arvostuksesta.

Myös tänä vuonna finaalijoukkueiden kannattajia oli saapunut paikalle useita satoja ja joukkueiden värit olivat hyvin esillä Valkeakosken keskustassa muutama tunti ennen ottelun alkua. Tehtaan kentällä IFK Mariehamnin kannattajat sijoitettiin sivukatsomoon, kun taas turkulaiset pääsivät stadionin ainoaan päätykatsomoon. Suomalaisista jalkapallostadioneista puhuttaessa nostan Tehtaan kentän kauneimmaksi. Hienot katsomot, hyvä akustiikka sekä nimensä mukainen miljöö tekevät ”Tehtiksestä” upean paikan jalkapallon seuraamiselle.

Finaalin lähdettiin tasaisista asetelmista. Viimeisessä viidessä liigaottelussa Inter on kerännyt neljä pistettä IFK:ta enemmän, mutta myös vihreävalkoiset löytyvät sarjan kuntopuntarin ylemmältä puoliskolta. Heti ottelun alussa IFK:n Dever Orgillille avautui upea paikka maalintekoon, kun mies karkasi läpiajoon, mutta Interin onneksi jamaikalaisen heikko laukaus suuntautui ohi maalin. Tämän jälkeen ote siirtyi hiljalleen Interille ilman sen suurempia aikaansaannoksia. Interin pelinrankentelu oli ajoittain hidasta ja hyökkäykset pysähtyivät saarelaisten puolustukseen. Noin puolen tunnin pelin jälkeen IFK:n Duarte Tammilehto hölmöily itsensä suihkuun todella typerällä tavalla. Ensin mies nappasi keltaisen kortin taklausestaan ja vain hetkeä myöhemmin Tammilehto pamautti Interin Petros Kanakludista kädellä rintaan. Kanakoudis toki tehosti tyylikkäästi iskua, mutta varsinkin näin tärkeässä ottelussa Tammilehdon tekoa voi pitää todella tyhmänä. IFK ei kuitenkaan tästä lannistunut vaan juuri ennen puoliajan loppua Diego Assis taituroi lukemiksi 1-0 puolittaisella saksipotkulla. Maalin esityön teki Brian Span.

Vajaalla pelanneet saarelaiset lisäsivät turkulaisten tuskaa heti toisen puoliajan alussa. Tehokkaan ottelun pelannut Diego Assis riisti pallon huolimattomasti pelanneelta Interin puolustukselta ja tästä syntyneen hyökkäyksen päätteeksi pienikokoinen Assis puski tarkasti pallon maaliin Dever Orgillin keskityksestä. Maalien jälkeen ote siirtyi vahvemmin Interille, mutta puolustuskannalle vetäytynyt IFK kesti turkulaisten yritykset. Lopulta Interin painostus palkittiin, kun juuri ennen lisäajan loppua Guy Gnabayou puski pallon kulmapotkusta IFK:n maaliin. Tämä herätti turkulaisten toivonkipinän eloon ja vain hetki maalin jälkeen IFK:n maalinedustalle syntyi melkoinen mylläkkä, jonka aikana useampi Interin pelaaja pääsi yrittämään maalintekoa, mutta laukaukset pysähtyivät kerta toisensa jälkeen uhrautuvasti puolustaneisiin IFK:n pelaajiin. Hetki tämän jälkeen tuomarin pilli soi ja voittonsa ansainneet IFK:n pelaajat pääsivät juhlimaan Cupin voittoa.

IFK Mariehamn nappasi siis historiansa ensimmäisen Suomen Cupin voiton ja sen arvostuksesta saarella kertoo jotain sunnuntaina järjestettävä kansanjuhla. Suomen Cupin finaalitapahtumasta jäi kaikin puolin positiivinen maku suuhun. Saarelaisten sekstiossa laulu raikasi hienosti läpi ottelun, mutta valitettavasti Interin päädystä iso joukko kannattajia seurasi toisen jakson kaljakatsomossa, ja tätä myöten turkulaisten pääty hiljeni lähes kokonaan. Jos oikein muistan, tämä taisi olla toinen Cupin finaali mitä olen päässyt seuraamaan paikan päällä ja väitän otteluiden olevan ainakin näkimieni perusteella vuosittain upeimpia tapahtumia kotimaisen futiksen parissa. Joukkueiden (kannattajaryhmien) osuessa kohdilleen finaaleiden tunnelma nousee ajoittain erinomaiseksi eikä panosta europaikan voittajalle tuovasta ottelusta puutu.

TamU-K matkalla Kolmoseen

Vuonna 2011 tamperelainen jalkapallo koki yhden suurimmista kolauksistaan, kun Palloliitto sulki kolme Suomen mestaruutta voittaneen Tampere Unitedin sarjoistaan. Sekavia vaiheita sisältävä tarina lienee monelle suomalaisen futiksen ystävälle tuttu. Näin ollen Suomen suurimpiin kaupunkeihin lukeutuva Tampere jäi ilman Veikkausliigajoukkuetta ja mikä pahinta Unitedin kannattajat ilman seuraa. Jalkapallojoukkueen kannattajan pahin painajainen oli käynyt toteen. Tampereella ei kuitenkaan jääty seisomaan tumput suorina, vaan jo vuoden 2011 aikana Tampereen Unitedin kannattajat pelasivat harrastesarjan pelejä. Seuraavalle kaudelle Unitedin kannattajayhdistys ilmoitti oman joukkueensa mukaan Tampereen piirin Kutoseen ja kannattajien voimin toimivan seuran nimeksi annettiin TamU-K.

Tuossa siis lyhyenä kertauksena miten Suomen alasarjojen yksi mielenkiintoisimmista seuroista sai alkunsa ja TamU-K on saanutkin lyhyen historiansa aikana runsaasti huomiota ulkomaisia medioita myöden. Myös minuun seuran tausta sekä hyvin liikkeelle lähtenyt toiminta on tehnyt vaikutuksen muun muassa muutama vuosi sitten aloitetun junioritoiminnan johdosta. Mielenkiintoni takia visiitti tamperelaisten otteluun on kuulut jo pitkään suunnitelmiin ja tähän avautui oiva mahdollisuus 13. syyskuuta, kun TamU-K sai vieraakseen sen kotikentäksi vakiintuneella Pyynikillä PP-70:n. Myös PP-70:llä on merkittävä paikka tamperelaisessa futishistoriassa, sillä seura pelasi pitkään Ykkösessä sekä Kakkosessa ennen vajoamistaan Neloseen.

TamU-K pelaa siis kotiottelunsa Pyynikin urheilukentällä, jonka katettuun katsomoon mahtuu arviolta noin 1000 katsojaa. Näin helsinkiläisenä Pyynikin kokonaisuus tuo mieleen hieman Eläintarhan urheilukentän. Päivän ottelussa oli suuret panokset, sillä molemmilla joukkueilla oli voitolla mahdollisuus pitää nousu-unelma hengissä. Tampereen Nelosen voittaja nousee kauden päätteeksi suoraan Kolmoseen ja toiselle sijalle sijoittunut seura pääsee mahdollisesti karsimaan Satakunnan vastaavan sarjatason kakkosen kanssa. Tämä toteutuu mikäli Kolmosen ensi kauden lohkoa tarvitsee täydentää ja tähän vaikuttanee Kakkosesta putoavien seurojen maantieteellinen sijainti. Ymmärrän että Kakkoseen tehtävät muutokset koskien joukkuemääriä vaikuttavat tähän, mutta jotenkin luonnehtisin tätä hieman palloliittomaiseksi ratkaisuksi. Molemmat joukkueet lähtivät otteluun todella hyvä vireisenä, sillä Peli-Poikien edellisestä tappiosta oli ehtinyt kulua 10 ottelu, kun taas TamU-K:n vastaava putki oli ehtinyt venyä jo 13 ottelun mittaiseksi.

Ottelu alkoi vauhdikkaasti ja molemmille joukkueille avautui muutama hyvä paikka ensimmäisten minuuttien aikana. Isäntien Ilkka Korvanen kolisutteli ylärimaa sivurajaheiton jälkeen syntyneestä tilanteesta, kun taas PP-70:n paras paikka avautui ryöhkeästi itsensä läpi rynnineelle Muhammed Al-Itawalle. TamU-K:n maalilla Roope Hakulinen vei kuitenkin pidemmän korren torjuen upeasti Al-Itawan sijoituksen. Ottelun avausmaalia saatiin odottaa noin 15 minuuttia. Mika Kytöviidan pitkästä rajaheitosta syntyneen hässäkän päätteeksi Vesa Suonsyrjä tuikkasi pallon maaliin ja juoksi tämän jälkeen Sinikaartin luokse juhlimaan maalia. Avausmaalin jälkeen ottelu rauhoittui hieman eikä enää ensimmäisen jakson aikana nähty selkeitä maalipaikkoja ja tauolle lähdettiin lukemissa 1-0. Tauon aikana kävin TamU-K:n fanituotekojulla, josta mukaan lähti seuran huivi 20 eurolla.

PP-70:n tasoitusmaali oli muutamaan kertaan todella lähellä toisen puoliajan alussa. Ensin Matias Hovi pääsi yrittämään, mutta isäntien maalilla loistanut Roope Hakulinen torjui laukauksen kulmapotkuksi, jonka jälkitilanteesta pallo käväisi Hakulisen vartioiman maalin tolpassa. Noin 60 minuutin kohdalla TamU-K siirtyi 2-0 johtoon. Jonne Keräsen antamasta sivuvaparista syntyi maalille pienoinen hässäkkä, jonka pääteeksi Mika Kytöviita tälläsi pallon vieraiden maaliin. Olisi mielenkiintoista nähdä jonkinlaista tilastoa kuinka paljon TamU-K on tehnyt tämän kauden aikana maaleja erkoistilanteista, sillä ainakin tässä näkemässäni ottelussa ne tuottivat jatkuvasti ongelmia vieraiden puolustukselle. Ilmassa alkoi olemaan jo ratkuisun makua ja lopullisen niitin ottelulle löi noin vartti ennen loppua Tommi Lehtimäki viimeistelemällä TamU-K:lle päivän kolmannen osuman. Enempää maaleja ei ottelussa nähty, joten isännät nappasivat ottelun tärkeän voiton lukemin 3-0.

Itse tapahtumasta jäi kaiken puolin positiivinen maku. Yli neljä sataa katsojaa ja Sinikaartin kokoinen kannattajaryhmä ovat kieltämättä melko epätyylisiä asioita suomalaisessa alasarjaottelussa. Kaikin puolin on pakko todeta, että kannattajien voimalla pyöriviin seuroihin on todella helppo tykästyä eikä TamU-K tee asiassa poikkeusta. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta nämä seurat tuntuvat porskuttavan ainakin ensimmäiset vuodet lujaa sarjaportaita ylöspäin ja toivon todella tulevaisuudessa näkeväni ensi kaudeksi nimensä Tampere Unitediksi muuttavan TamU-K:n nykyistä korkeammilla sarjatasoilla.

Valitettavasti en kiireisen viikon johdosta ehtinyt kirjoittamaan tätä artikkelia aikaisemmin, joten valoitetaan hieman asetelmia Tampereen Nelosen viimeiselle kierrokselle. TamU- kohtasi tänään 19.9. Tervakosken Padon vierasottelussa. Sinipaidat nappasivat ottelusta elintärkeän voiton maalein 1-2, joten TamU-K lähtee viimeiselle kierrokselle sarjan kärkipaikalta pisteen erolla Parolan Visaan. Tamperelaiset saavat viimeisellä kierroksella vastaansa Vitoseen putoavan FC Teivon, kun taas Visa kohtaa KaVo:n kotiottelussaan. Pisteen etumatka sekä ennakkoon selkeästi heikompi vastustajat tekevät TamU-K:sta suurimman suosikin nousijaksi ennen viimeistä kierrosta. Tampereen Nelosen viimeinen kierros pelataan ensi viikon lauantaina ja ennustaisin, että Pyynikillä tullaan jälleen näkemään huikea tapahtuma alasarjafutiksen parissa.